sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Don't send them back!!






Perjantai-iltana oli aivan huippu meno Dornbirnin (AT) Wirtshaft ravintolassa. ÖFG Vorarlberg oli järjestänyt Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi konsertin. Paikalle oli saapunut FORK-yhtye Suomesta. Fork on suomalainen A-cappella yhtye ja he käyttävät ääniä instrumentteina. Itse en ollut heitä aikaisemmin nähnyt livenä. Olin positiivisesti yllättynyt ja välillä jäin miettimään että ihan oikeasti he tekivät kaikki äänet suulla. Totta kai mukana oli hieman äänentoistolaitteita ja muita tarvittavia vehkeitä.








Fork veti kyllä huikean show'n oli laulua, rytmejä, stand up:ia, tahatonta ja tahallista komiikkaa sekä koreografiaa. He esittivät mm.  Ramsteinin Du Hast:n, Modern Talkingin You're my heart my soul, AC/DC:n Highway to Hell, Jay-Z ja Beyoncen Crazy in love ja J'Lo:n Hit on the floorin joista jälkimmäiset kaksi sai ainakin minut ihan villiksi. Me suomalaiset kreisibailattiin, toisin oli Itävaltalaisten kanssa. He ovat jotenkin todella jäykkiä bilettämään, katsovat ja heiluvat hieman mutta että hyppisivät riemusta se on harvinaista herkkua.






Normally they don't do that

Heillä oli meille hulluille suomalaisille yllätys josta he olivat sanoneet että varmasti kaikki itkevät. He lauloivat Jean Sibeliuksen säveltämän FINLANDIA-hymnin, johon ihan alunperin ei pitänyt tulla sanoja. Sibelius oli sanonut: "Sitä ei ole tarkoitettu laulettavaksi. Sehän on tehty orkesteria varten. Mutta jos maailma tahtoo laulaa, niin ei sille mitään mahda". Sanat ovat runoilija V.A. Koskenniemen käsialaa ja ne on tehty 40 vuotta sävellyksen jälkeen.







Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa
Yön uhka karkoitettu on jo pois
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
Kuin itse taivahan kansi sois
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppelöimä suurten muistojen
Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
Sa että karkoitit orjuuden
Ja ettet taipunut sa sorron alle
On aamus alkanut, synnyinmaa


Tämän kappaleen jälkeen oli hieman vaikea päästä takaisin riehakkaaseen tunnelmaan. Oltiin (luultavasti) kaikki hieman tunteiden vallassa. Nenäliinoja vaihdettiin ja niistettiin puseroihin kun ei muutakaan ollut lähistöllä. Vaikkakin hyvin nopeasti unohdettiin ja meno oli taas katossa. Kiitos FORK, aivan mahtavaa. Oi synnyinmaa.







Don't send them back!

Saatiin alkuun ohjeet miten toimia konsertissa, jos tansituttaa tanssi, jos laulattaa laula (tästä taisi omistaja olla erimieltä?) ja koita taputtaa rytmissä. Lavalle kiipeämisestä ei ollut mitään puhetta, voitte vaan arvata miten siinä kävi? He olivat ihmeissään mitä meille suomalaisille oli tapahtunut Itävallassa? Tanssimme, lauloimme, olimme iloisia ja vapautuneita. Lopuksi he totesivat että älkää vain lähettäkö heitä enää takaisin Suomeen. Don't send them back!





Laatuaikaa

Minulle ja Jumille tämä oli ensimmäinen kerta yötä poissa kotoa (Kimin syntymän jälkeen) yhdessä. Ja voin kertoa että meillä oli erittäin kivaa ja mukavaa. Jumi sanoi että hänestä oli ihana nähdä minut onnellisena. Tästä on kiittäminen minun ihanista Itävalta-ystävistä, joiden kanssa ei tylsää hetkeä tule. Olin varannut meille hotellihuoneen ihan tämän paikan läheltä ja mikä ihana olo oli kävellä 5 minuutin matka turvonneilla jaloilla. Voin vain suositella. Jokainen suhde tarvitsee sitä "laatuaikaa". Jumille ei myöskään tullut traumoja ja lupasi tulla toistekkin näihin tapahtumiin.









Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa, kiitos Austria!




Forkin voit tavata tänään (19.11.2017) Karlsruhessa, Saksassa. Loppukuusta Helsingissä!! Suosittelen.


Käykää lukemassa haastattelu (saksaksi) jonka on Finntastic-bloggaaja kirjoittanut.

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

perjantai 17. marraskuuta 2017

Näitä suomalaisia tuotteita pitää olla aina saatavilla


Kyllähän tää joistain varmaan tuntuu ihan tyhmältä, raahata nyt jotain Suomesta asti. Mutta kun kaikkea ei löydy täältä meiltä päin ja joihinkin asioihin on vain niin tottunut että ilman ei osaa elää. Tai siltä se tuntuu, vaikka oikeasti sitä voisi ihan hyvin selvitä ilmankin.


Ruokatarvikkeet:







  • Aura-juusto, ei vain ole sen voittanutta.

  • Sitruunapippuri, tätä taitaa löytyä muttei maistu niin hyvälle kuin Suomesta tuotu. Kinkkukiusauksen ehdoton mauste.

  • Fazerin sininen, sitä pitää tuoda aina ja paljon.

  • Ruis- ja ohrahiutaleita, meillä päin on vaikea löytää näitä. Taitaa niitä saada jostain tilattua mutta aina niitä joku tuo tullessaan. Ja nämä valmistuvat myös nopeasti, iso plussa.






  • Talk muruja Kimille, aivan mahtavia pienelle sormiruokailijalle.

  • Valmisdipit sipseille, niitä en vain ole löytänyt. Usein teen itse mutta joskus ei vain jaksa.







  • Rainbow mustaherukkamehutiivistettä, sitä on vain tuotava että isäntä pysyy tyytyväisenä. Meille ei kuulemma ole tulemista jos sitä ei tuoda mukana. :)



  • Ns. Musta Pekka juusto, huvittaa vain että se tehdään Saksassa mutten Saksasta ole sitä löytänyt. Joten sitä pitää joskus tuoda mukana. Siitä saa tehtyä parhaan pippurikastikkeen ja yhteen lihapataan se on ehdoton.



  • Turun sinappi, vihreää salaatinkastiketta varten ja mustaa nakkien kanssa.








  • Felixin tomaatti-chili salaatinkastiketta. Huvittavaa että Felix on Itävaltalainen yritys mutta juuri tätä makua ei vain löydy täältä. Kyljessä lukeekin suomalaiseen makuun.







  • Cheddarkastike ainespussi, en vain kertakaikkiaan täältä löytänyt ja Suomesta niitä vielä onneksi löytyy. Kun tekee tortilloja niin on se ihana saada se kastike/dippi lämpimäksi suoraan kattilassa. Lasipurkeissa saa toki muttei se maistu samalle.





  • Poropaistia pitää useasti napata mukaan, viimeistään lentokentältä. Nykyään lentokentällä se maksaa maltaita joten parempi vaan hommata Prismasta tai muualta.




  • Keisarinmorsian-teetä, se vain osuu ja uppoo minun makuhermooni ja sitä pitää roudata mukana tai pyytää tuomaan. Kyllähän täältä teesortteja löytyy mutta tätä makua en ole löytänyt.







  • Pomeranssinkuori on piparkakkutaikinan yksi oleellinen mauste ja sitä en ole löytänyt. Monet suomalaiset Saksassa vannovat bitter orangen makuun, itse olen todennut että ei se vain ole sama asia.




Tavaroita:


  • Sini tiskiharjan vaihtopää, ekologista vaikken tiedä onko se niin ekologista kun sen tuo Suomesta asti. No niitä vaihtopäitä mahtuu aina muutama matkalaukkuun, eivät paina paljoa.







  • Kierti Bambutiskirättejä, eli aivan oikein bambusta tehtyjä tiskirättejä. Aivan parhaita, niitä voi pestä uudelleen ja bambuhan on luonnostaan antibakteerinen. Nämä tuotteet ovat valmistettu kokonaan Suomessa, bambu valitettavasti on kasvatettu muualla.







  • Sinin minimela eli lasta kylpyhuoneessa ja saunaosastolla. Täältä en vain ole löytänyt sopivan pientä ja käteen sopivaa. No en ole edes etsinyt.







  • Tiskikaappi, jep ostin yksi kerta hyllyt Suomesta ja kuljetin Saksaan mukana, niin saatiin tiskikaappi. 







  • Desilitran mittoja ei ole täällä, joten ne on myös tuotu Suomesta. Täällä käytetään vain mittakannua. Muutamat työkaverit eivät edes tajunneet kun käytin termiä DESILITRA, he ihmettelivät että mikä se on. Outoa.


  • Suomalaisia pussilakanoita ja tyynyliinoja. Meillä on tosiaan Suomen koon tyynyjä ja peittoja kolme. Tsekkaa kirjoitus makuuhuoneista.









  • Saunankiuas ja saunan seinäpaneelit on tilattu Viron kautta Suomesta. Eli meillä on haapaa ja leppää ja suomalainen Tulikiven kiuas. Parhaat löylyt ever.







Muut tuotteet:



  • Pepsodent-hammastahna, koska xylitol.

  • Xylitol-purukumi

  • Mäntysuopa

Mitäs sinä tuot/raahaat tai olet tuonut Suomesta?


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

maanantai 13. marraskuuta 2017

Naapureina on kolme aasia



Ketä on sinun naapurissasi?






Me kun asumme tosiaan maalla, ihan oikeasti. Niin naapureista on pakko tykätä vaikka ei tykkäisikään. Meidän lähinaapurit on todella lähellä ja parvekkeella istuessasi et voi olla kuulematta heidän keskustelujaan. Onneksi saksankielenkorva ei ole valikoitunut niin että ymmärtäisin kaiken. Uskoisin että joskus on parempi olla vain kuplassa, hymyillä ja nyökytellä.


Tosiaan naapureina on jännää väkeä. On ns. rivitalo jossa asuu kolme sukupolvea ja veljekset (perheineen). Taloa on aina sitä mukaa rakennettu kun pojat ovat "muuttaneet" kotoa pois. Poikien vanhemmat ovat jo reilusti seitsemänkymppisiä ja perusallgäulaisia. Heidän päiväohjelmaan kuuluu puutarhanhoitoa, ulkona istuskelua, toisen pojan koiran ulkoiluttamista (jonka hoitaa rouva), kaljan juomista (jonka hoitaa isäntä) ja joskus käyvät jossain kylillä. Isäntä ei osaa tehdä ruokaa ja taitaa pyytää kaljankin rouvalta Turhapuromaiseen tyyliin sormia napsauttamalla, koska ei tiedä missä on jääkaappi. Heillä on kissa joka on saanut iskuja jossain kissatappeluissa. 


Nuorin poika asuu ns. rivitalon keskellä hänellä on 10 vuotta vanhempi naisystävä ja heillä on koira. Poikaa me kutsuttiin Martinshöhen aikoina Kyyläksi, tuppasi aina kyyläämään mitä me oikein tehtiin. Koira on ihana, vaikkakin joskus ei tottele isäntää. Kimi ei pelkää koiraa vaikkakin ihan pienenä koira meinasi haukata Kimin jalasta palasen. Naisystävä on muualta tullut ja on aivan mahtava tapaus. Useasti kaljoittelun päätteeksi hän onnistuu nyrjäyttämään nilkan tai muuta vastaavaa. Kerrankin hän tuli kotiin ympäripäissään fillarilla ja samassa kun hänen piti kävellä niin ei jalat enää pitäneetkään. Kaatua mätkähti maahan ja muiden piti mennä auttamaan hänet pystyyn. Että tylsää ei meillä ole ollut, en katso paljon televisiota koska ikkunasta katsomalla vakoilemalla voi saada päivän naurut aikaiseksi. Heillä on myös vuohi, jota useasti käydään morjenstamassa.





Talon päädyssä asuu perhe jolla on neljä lasta. Kaksi vanhempaa on jo muuttanut pois kotoa, mutta vierailevat useasti (ja kovaäänisesti) terassilla. Perheen nuorimmat pojat ovat ns. poikia eli kolttosia tekevät heti kun silmä välttää. Heidän huomaan ei uskalla Kimiä jättää, pakko olla jonkun aikuisen vahtimassa. Perheen äiti on kuin suoraan 80-luvulta, hiukset päältä lyhyet ja takaa pitkät. Ei kait sitä hyvää mallia kannata lähteä muuttamaan kun sellainen kerran on löytynyt (niin hyvähän itse sanoa kun sama malli on ollut vain kymmenen vuotta). Perheen isäntä on taasen Allgäulaiseen tyyliin kovin rento ja puheesta en saa kovinkaan usein selvää (tässä auttaa aina hymyily ja nyökyttely). Heillä on myös kissa joka huitelee omia menojaan. Perheen nuorimmaisella onkin kanikolhoosi, sinne syntyy niitä kaneja keväällä ja syksyllä aina vain lisää. Tällä hetkellä niitä taitaa olla vain 15 kappaletta.





Toisella puolella meidän talosta on iso omakotitalo ja samaiselle perheelle kuuluu seuraava maatila. Tätä perhettä kutsun työmuurahaisiksi, he ovat aina työn ääressä. Heitä ei näy missään illanvietoissa tai yleensäkkään vapaalla. He tekevät aina töitä. Heillä on kymmenisen lehmää, kolme sonnia, kolme aasia ja liuta kanoja ja kukko (joka sanoo muuten kikkeri-kii-kii). Maata (niittyä) heillä näyttäisi olevan myös paljon. Perheen kolmesta aikuisesta lapsesta kaksi asuu vielä kotona. 

Tien toiselle puolelle on muuttanut äiti ja poika Sveitsistä. Äiti on jäänyt juuri eläkkeelle ja he halusivat muuttaa maaseudun rauhaan. Poika on yksityisyrittäjänä Sveitsissä mutta käy siellä vain kolmena päivänä viikossa. He ovat ihan oikeasti mukavia, vaikka heidän tuparit pidettiinkin naapuriravintolassa. Heillä ei ole lemmikkejä.


Viistossa, mutta jo aika kaukana asuu yksi perhe. Perheen äiti on ollut Jumin luokalla, mutta näyttää kymmenen vuotta vanhemmalta. Perheen isä näyttää aina siltä että on tulossa lantaa luomasta (joka taitaa olla totta). Perheen tytär on niin kovaääninen että sen jutut kuuluu meidän pihalle asti. Pojasta ei ole mitään sanottavaa, hajuton ja mauton ilmeisesti. Heillä on käsittääkseni lehmiä (20kpl), hevonen ja poni.





Yläpuolella on loma-asunto ja perhe Stuttgartista tulevat vain koulujen loma-aikoina. Heillä on kaksi adoptiopoikaa, joista vanhempaa en ole nähnyt. Olen vain kuullut, kerran hän huusi veljelleen että "hilaa se takamus kotiin" ja kerran hän kuunteli musiikkia niin lujalla että varmasti kuului seuraavaankin kylään. Musiikki oli ihan minun makuun, ei siinä. Muut perheenjäsenet ovat ihan mukavia ja normaaleja. Heillä on sekarotuinenpiski eli seropi.


Toiseen suuntaan on jotain naapureita mutta osaa en ole edes ikinä nähnyt. Joidenkin kanssa moikkaan ja juttelen mitä jaksan, mutta aina pitää moikata. Kimin kanssa liikenteessä ollessa on helppo jutella ja sitten taas häipyä. 





Joten aikas eläimellistä ja karvaista touhua on meidän naapurustossa. 
Tunnetko sinä teidän naapurit?

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

perjantai 10. marraskuuta 2017

Uimahallin käytössäännöt

Olin taas pitkästä aikaan uimassa ja muistui mieleen muutamia juttuja. Asioita, pieniä asioita joita jokaisen uimahallissa ja uimassa käyvän pitäisi ottaa huomioon. 





Uinti on kuulunut minun harrastuksiin jo parisenkymmentä vuotta. Alussa kävin uimassa vain silloin tällöin (koitin käydä kerran viikossa muttei se ikinä onnistunut, aina iski flunssa tai jotain) ja uin sitä ns. sammakkoa. Ensimmäisillä kerroilla piti mennä aina jonkun kaverin kanssa ja jaksettiin uida ehkä 500 metriä. Parin kerran jälkeen opin sen että puolen tunnin aikana pitäisi muistaa hengittää. Päätä ei ainakaan kannattaisi pitää yläkenossa, niskat eivät tykänneet. 

Monta vuotta unelmoin uintikurssista, aina ne oli täyteen buukattu kun muistin että ilmoittautuminen alkoi. Vihdoin internetin ihmeellinen online-varaus järjestelmä oli keksitty ja sain varattua minulle paikan uinnin tekniikkakurssille. Ikää minulla taisi silloin olla 27 tai jotain sitä luokkaa. Kurssin ja monen harjoituskerran jälkeen uskalsin laittaa pään veteen ja opin kroolauksen eli vapaauinnin tekniikan. Rintauinti onnistuu myös, mutten siitä enää niin tykkää. Perhosta koitettiin myös mutta kuinka raskasta se on huh huh!! Käännökset päissä harjoiteltiin myös, mutten ole sitä oppinut tähän päivään mennessä. Totesin että minulla menee suuntavaisto aivan sekaisin ja vettä tietenkin nenä täynnä.




En ole ikinä tykännyt sukeltamisesta tai hyppimestä veteen (vaikka pienenä sitä tuli tehtyä, koska muutkin). Koulujen kanssa tehdyt uintiretket Leppävaaran uimahalliin olivat kauhistus varmaan kaikille pienille koululaisille. Siellä oli aivan kamala uintiopettaja nainen, jonka näin muuten monta vuotta sitten hallilla ja siellä hän edelleen "pelotteli" koululaisia. En osaa selittää että mikä siinä oli niin kamalaa, mutta kun hän tavallaan väkipakolla pisti meitä uimaan ja hyppimään. Vettä oli silmät, korvat, nenä ja suu täynnä. Joten on ihme että tänä päivänä olen niin sujut uimisen kanssa ja ihan oikeasti nautin siitä.

Espoossa lempipaikkani uida oli Espoonlahden uimahalli, koska siellä oli/on 50 metrin rata. Sitä oli helppo vetää edestakas, eikä mene laskuissa sekaisin. Heti kello kolmen jälkeen kun pääsi veteen niin porukkaa ei ollut vielä niin paljon että ihan rauhassa sai tunnin suhata. Ja sen jälkeen saunaan. Ikävä.

Uimahalleissa käyminen ei ole kaikille ihan helppoa. Muutamat ystäväni vihaavat uimahalleja, niistä saa kuulemma kaikenlaisia pöpöjä ja siellä on aina likaista. Itse koitan olla ajattelematta niitä "pöpöjä" ja kovin likaista hallia en ole nähnyt. Ehkä minulle on kasvanut valikoiva katse ja en jää tuijottamaan jokaista hiustuppoa tai pölypalloa.




Espoossa asuessani olin kirjoittanut Uimahallin säännöt, koska joka kerta törmäsin ihan hassuihin juttuihin ja ajattelin että kirjoitan ne säännöt johonkin Länsiväylän yleisönosastolle. No en ikinä saanut tätä listaa julkaistua, mutta ajattelin julkaista sen tässä ja nyt.


Uimahallin käytössäännöt!!!!

Uimahallissa käy muitakin ihmisiä, sinä et ole ainoa.

Valitse rata omien voimiesi mukaan. Valittavanasi on kuntouimareille, hitaille uimareille tai vesijuoksulle tarkoitettu rata. Valitse rata sen mukaan mitä aiot tehdä.

Kun huomaat jonkun uivan nopeampaa kuin sinä, päästä päädyssä ohi.
Eli jos tosiaan olette samaan aikaan päädyssä nopempi päästetään ensin. Eikä tehdä klassisia että jos toinen ohittaa niin "kiihdytetään" vauhtia ja ei päästetä ohi vaikka toinen selvästi on nopeampi.

Katso tarkasti kun itse lähdet ohittamaan ettei yht´äkkiä rinnakkain ole kolme uimaria. Vaarannat muiden uimareiden turvallisuuden, kun ohittelet holtittomasti. Maltti on valttia myös uidessa.

Saattaa olla niin että uimari ui selkää eikä hän näe että joku nopea uimari tulee melkein päälle.

Kolme uimaria rinnakkain samalla radalla on mahdollista vain silloin jos kaikki huomaavat kyseisen asian.

Jos sinulle huomautetaan epäsoviaalisesta käytöksestä. Ota vinkistä vaari, kukaan ei lähde syyttämään. Vaan kertomaan tärkeästä asiasta, jonka voi tehdä turvallisemmin. Mutta hyökkäys ei ole paras puolustus. Kukaan ei turhasta asiasta valita.

Muista myös se että me aikuiset näytetään mallia lapsille.

Lapsille täytyy kertoa miten uimahallissa käyttäydytään. Ratojen ali tai yli ei sukellella poikkisuuntaisesti.

Katso milloin aiot hypätä altaaseen. Älä hyppää silloin ku joku on juuri tulossa päätyyn.

Kuuntele mitä uimavalvoja sanoo ja tottele. Kaikki mitä he sanovat ovat sinun omaksi parhaaksi ja muiden uimareiden turvallisuudeksi.


Lista oli jäänyt tähän muotoon ja se on päivätty 26.1.2006


Lisäisin tähän listaan vielä muutaman asian:
Laastarit, jos sinulla on haava niin älä ainakaan jätä sitä laastaria uinnin ajaksi. Koska voin kertoa että se lähtee hyvin nopeasti pois ja lilluu sitten siellä altaassa muiden ilona ja kauhistuksena. YÖK!


Tämä yksi asia  koskee saksalaisia halleja koska Suomessa en ole tällaista toimintaa nähnyt. Eli kuhertelu, pussailu ja muu sellainen on aika ällöttävää kun koitat uida. Siis saksalaisilla on tapana siellä päädyssä kuherrella rakkaansa kanssa. Mein Gott!!






Meillä Saksassa tosiaan harvoissa paikoissa on nuo radat joissa uida. Olen niin harmissani että niitä ei ole. Eilenkin yksi mummo ui yli rajojen aiheuttaen vaaratilanteita, niin itselleen kuin meille muille.

Aikaisemmin kirjoittelin aiheesta tähän tyyliin.



Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

tiistai 7. marraskuuta 2017

Aika ei riitä kaikkeen...

Heippa hei kaikille, päätin kirjoittaa kirjeen. Tuntuu että parina viime viikkona en oikein ole saanut mitään aikaiseksi. Vaikka tosiassa olen saanut tehtyä paljon. Olin pari viikkoa kestävässä flunsassa ja sekös on harmittanut kun kaikki rutiinit ovat jääneet tekemättä esim. elintärkeä maanantai-illan Tabata on jäänyt välistä jo kolmena maanantaina. Snyyf. En ole kerennyt/jaksanut kirjoittaa blogia niin kuin olisin halunnut. Iltaisin olen ollut niin väsynyt etten kertakaikkiaan ole jaksanut alkaa edes miettimään että mitä kirjoittaisin. 






Flunssasta huolimatta olen ollut kuitenkin ahkera. Olen ollut bloggaajatapaamisessa, suomi-koulussa, töissä, olen leiponut liha- ja karjalanpiirakoita myyntiin, olen kutonut pieniä sukkia ja olen lukenut kirjaa. Mutta blogia en ole jaksanut päivittää. Pahoittelut siitä, koitan olla reippaampi. Ideoita ja aiheita pyörii päässää taas niin paljon etten oikein tiedä mistä aloittaisin kirjoittamaan.


Olemme tehneet ihania vaellusretkiä, olemme käyneet markkinoilla, niistä saisi kirjoitettua ja laitettua kivoja kuvia. Mutta mistä saisi sen ajan että saisin kirjoitettua? Tai toisaalta on valmiita tekstejä joista puuttuu ne kuvat. Muutamista lähialueen paikoista olisi kuvat valmiina, kunhan vain saisi tekstin kirjoitettua. Onko tämä nyt niitä ruuhkavuosia kun mitään ei kerkeä vai paheneeko tämä tästä?






Olen myös ollut paljon töissä, myös iltaisin. Joten osaltaan myös siksi on kirjoittelut jääneet vähälle. Kymmenen jälkeen illalla ei vain jaksa alkaa kaivaa konetta esille. Ja ehkä olisi hyvä olla hetki oman rakkaan kainalossa. Töissä ollessa päässä pyörii paljon asioita, joista saisi hyviä juttuja myös tänne blogiin. Kunpa saisin vain ne ajatukset paperille.


Toissayönä nukuin 11 tuntia, juup kyllä. Menin jo klo 19.30 sänkyyn, koska olin aivan rättipuhkipoikki. Aamulla heräsin klo 6.30 pirteänä kuin peipponen ja se on jatkunut tähän asti. Kimi oli eilen päivänokosilla ja olisi ollut mahdollisuus kirjoittaa. Tämäkään taas ei ole tehty helpoksi. Netti pätkii (no se ei ole mikään yllätys) ja myöskään läppärini tastatur ei toimi. A ja N ja Ö kirjain temppuilevat, eivät meinaa toimia ja sekös ärsyttää kun nyt olisi hetki aikaa kirjoitella. Se on se Murphyn laki joka muistuttelee olemmassaolostaan.



Kuvat ovat Goisemarktista Itävallan puolelta. Siellä olisi voinut ostaa vuohen taikka hevosen.


Onko muilla samanlaisia ongelmia? Onko tähän jotain ratkaisua?

Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

maanantai 6. marraskuuta 2017

Viikon kiitollisuudet #6


Kiitollisuushaaste johon ajattelin minäkin osallistua. Meriannen mielessä-blogi haastoi meidät muut kertomaan mistä olet ollut kiitollinen. Niitähän tulee joka päivä kun vain kunnolla miettii, joillekkin päiville monta. Ruokitaan mieluummin niitä onnen tunteita kuin niitä negatiivisia joista tulee paha mieli niin itselle kuin muille. Näistä asioista olin kiitollinen viime viikolla.





Maanantai

Viikonloppu jatkui koska Jumilla oli Brückentag eli niin sanottu siltapäivä. Hän oli koko päivän kellarissa töissä, mutta ei se haitannut. Jumin sisko tuli käymään ja vietettiin kiva iltapäivä ja ilta. Ja yllätys yllätys meillä oli saunailta. Olen kiitollinen että kälyn kanssa meillä menee hyvin yksiin vaikka olemmekin ihan erilaisia ihmisiä.

Tiistai

Saksassa oli Reformationstag eli tänä vuonna olikin yksi ylimääräinen arkipyhä. Jumi kokkasi koko porukalle peurapaistia ja me muut ulkoiltiin sillä aikaa. Aina huippua kun pääsee valmiiseen pöytään. 

Keskiviikko

Saksassa on pyhäinpäivä oikeana päivänä. Eli vielä yksi ihana päivä perheen kanssa. Vaikka olinkin illan töissä niin eipä se haitannut. Ja eipä me mitään kovin järkevää tehty, oltiin vaan ja nautiskeltiin.





Torstai

Jee, vihdoin parin viikon pituinen flunssani on taltutettu. Aamun aloitin tele-jumpan kanssa. Se taisi olla tarkoitettu senioreille mutta pääasia että sain hieman verryteltyä. Iltapäivällä tuli minun pomon tytär meille leikkimään ja minä se väänsin karjalanpiirakoita. Piirakat meni hyvin kaupaksi.

Perjantai

Aamupäivällä tein taasen karjalanpiirakoita tällä kertaa maidottomina versioina. Oma oli Kimin kanssa että sain rauhassa tehtyä. Iltapäivällä ajeltiin Itävallan puolella Suomi-kouluun.

Lauantai

Minulla olikin illalla treffit Lindaussa, siellä oli ihanat markkinat ja naiset. Ilma oli suht lämmin ja oltiin varauduttu kylmempään ilmaan. Glühwein-kausi tuli korkattua, joten ei tarvitse tänä vuonna enää maistella. Siellä sai muuten Flammlachs eli loimulohta, nams.





Sunnuntai

Aamu- ja iltapäivän paiskin töitä. Onni oli pakastimesta kaivettu lihapiirakka, jonka jälkeen yllätys yllätys SAUNA!! :)





P.S. Tämä on (toistaiseksi) viimeinen kiitollisuushaaste. Tuntuu että asiat pyörivät samojen asioiden ja kiitollisuuksien ympärillä. En näe mitään järkeä jatkaa tätä haastetta.


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

maanantai 30. lokakuuta 2017

Viikon kiitollisuudet #5

Kiitollisuushaaste johon ajattelin minäkin osallistua. Meriannen mielessä-blogi haastoi meidät muut kertomaan mistä olet ollut kiitollinen. Niitähän tulee joka päivä kun vain kunnolla miettii, joillekkin päiville monta. Ruokitaan mieluummin niitä onnen tunteita kuin niitä negatiivisia joista tulee paha mieli niin itselle kuin muille. Näistä asioista olin kiitollinen viime viikolla.





Viides viikko tätä haastetta menossa ja olo tuntuu vain paranevan. Kun miettii näitä kiitollisuuden aiheita niin ei ne kummosia ole. Kirjoitin viime viikolla onnellisuudesta mutta tuntuu että ketään ei kiinnostanut lukea kyseisestä aiheesta. Minä jäin ihmettelemään ja miettimään että miksi? Ehkä teoriani siitä että onnellisuus ei ole mediaseksikästä on totta? Aina pitäisi olla jotain valitettavaa tai jotain muuta hassua. En väitä että elämäni olisi täydellistä tai että se olisi edes sitä lähellä. 


Maanantai

Viikonlopun rankan reissun (ja flunssan) jälkeen oli ihana viettää koko päivä rennosti Kimin kanssa. Olin niin poikki etten paljoa mitään jaksanut tehdä. Aamulla keittiön pöydällä odotti yllätys, ruusukimppu joka veti onnelliseksi ja kiitolliseksi.





Tiistai

Aamupäivän olin taas töissä ja Oma Kimin kanssa. Kimi meni hieman liian myöhään päivänokosille ja missattiin Wichtelturnen. Keksin kuitenkin että menemme käymään Jumin kaverin luokse, mikä oli kiva idea. He asuvat ihan lähellä ja menimme sinne Bobbicarilla. Takaisin tullessa olikin tie suljettu (what?), ja asfalttimiehet sanoivat etteivät suositelleet että kävelisimme siitä. Kengät ja vaatteet menisivät pilalle. Ei muuta kuin "hätäpuhelu" Omalle ja hän tuli hakemaan meidät. Kiertotie olisi siis ollut liian pitkä matka meidän kävellä. Asfalttimiehet lupailivat myös heittää kotiin jos en saisi ketään kiinni.

Keskiviikko

Taas minun uintipäivä meni mönkään, koska flunssa. En enää edes muista mitä tein, mutta en ilmeisesti mitään järkevää kun en edes muista. Puhelu rakkaan ystävän kanssa kuitenkin piristi mieltä.

Torstai

Itävallan puolella oli Nationalfeirtag eli kansallispäivä ja Jumi oli ottanut päivän vapaaksi. Me ajetiin puolen tunnin ajomatkan päähän Goisenmarktiin. Kaikki Bregenzenwaldin asukkaat (ja meidän naapurit) taisi olla paikalla. Parkkipaikat olivat aivan täynnä koska ilma oli mitä mainioin. T-paidassa tarkeni, joten saatiin vielä tankattua aurinkoenergiaa. Iltapäivällä juotiin teet puutarhassa ja minä luin kirjaa siihen asti kunnes aurinko laski puiden taakse. Tämä on sitä elämää - niin kuin kovin usein on tapanani sanoa.





Perjantai

Meillä oli leikki- ja äititreffit pitkästä aikaa yhden saksalaisen äidin kanssa. Meillä on aina niin kivaa ja mukavaa että harmittaa että he eivät aio jäädä meidän pieneen kylään. Mutta olen kuitenkin kiitollinen että on edes joku ihana ja kiva kontakti meidän pikku kylässä.

Lauantai

Ja laatuaikaa suomalaisten naisten ja lasten kanssa. Ajettiin Itävallan puolelle leikkitreffeille ja kyllä se vaan aina kannattaa. Aivan huippua oli omanlaisten naisten kanssa jutella. Ihan parasta terapiaa. Niin kiitollinen näistä suomi-kontakteista.

Sunnuntai

Meillä oli ihana aamupäivä, sain kutoa rauhassa pikkuisia sukkia. Jumi ja Kimi kokkasivat aasialaista ruokaa ja otettiin pienet päivänokoset. Lazy sunday muuttui yht'äkkiä kun työpaikalta kysyttiin voisinko tulla illalla töihin. No onneksi työpaikka on lähellä ja luultavasti olisin töissä vain pari tuntia.


Muista seurata meitä myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi