perjantai 20. huhtikuuta 2018

Ilmoittautuminen päiväkotiin

Me saatiin pieni kosketus päiväkotimaailmaan kun päätettiin että laitetaan Pimi päiväkotiin syksyllä. Oberreuten Gemeinde eli kunta laittoi kutsun kaikille 0-14-vuotiaille jotka mahdollisesti tarvitsevat päivähoitoa. Näyttää kuitenkin siltä että alle kaksi vuotiailla ei ole mitään asiaa päiväkotiin (meidän kylässä).




Olimme kaikki vanhemmat kutsuttuja ilmoittautumisiltaan. Ensin esiteltiin talo ja sitten he kertoivat mitä siellä päiväkodissa tehdään ja hieman päivärytmistä. Aluksi on vapaata leikkiä sitten brotzeit eli välipala. Sitten on hieman ohjattua ohjelmaa, aamunavaus jne. Tämän jälkeen n. klo 11 he lähtevät ulkoilemaan, josta sitten klo 12 voivat vanhemmat hakea lapsen kotiin. Tai sitten ne jotka jäävät syömään ja pienet menevät klo 12.30 aikoihin nukkumaan. Klo 13.15-14.00 on nukkuma-aika, silloin on talossa hiljaisuus kaikkien lasten pitää huilata eikä lapsia sinä aikana saa hakea päivähoidosta. Alle kolme vuotiaat saavat olla hoidossa vain klo 8-14 välisen ajan. Muutenkin päiväkoti on auki vain klo 7-16.15 ja perjantaisin vain klo 13.15 asti. 

Joten me vanhemmat saamme aika lailla toivoa ja valita miten lapsemme on hoidossa. Kolmipäiväinen viikko on mahdollista ei kuitenkaan suotavaa. Lapset jäävät jälkeen muista ja joka päivä on jotain ohjelmaa ja askartelua. Joten tässä nyt mietitään kovasti että mitä tehdään? Joko neljä päivää viisi tuntia hoidossa tai kolme päivää kuusi tuntia hoidossa. Tai sitten jotenkin ihan toisella tavalla?




Alkuun on vielä (varsinkin) pienillä 4-12 viikon totuttelujakso. Siinä tutustutaan aluksi rauhassa äidin kanssa, sitten äiti menee 15 minuutiksi kahvihuoneeseen. Seuraavalla kerralla puoleksi tunniksi jne. Katsotaan että lapsi tottuu ja tuntee olonsa hyväksi.

Joten ihan alkuun en pysty sopimaan työnantajan kanssa että tulenpa syyskuun alusta töihin. Se ei vain kertakaikkiaan onnistu heti. Joten on parempi katsoa rauhassa miten menee Pimin alku ja sitten vasta alkaa miettiä mitä ja miten ja miksi sitä tekisi töitä. Joten kahdeksan tunnin työpäivät eivät taida myöskään onnistua. 





Päiväkodissa on vain kolme ryhmää, yksi kaksi vuotiaiden ryhmä ja kaksi yli kolme vuotiaiden ryhmää. Alunperin päiväkoti oli suunnattu vain kahdelle ryhmälle. Tämä ns. Taaperoryhmä oli perustettu pakon vuoksi kun tarve kasvoi yht’äkkiä. Ennen vanhaan lapset laitettiin päiväkotiin vasta neljän vanhoina. Nykyään jo kaksi vuotiaana, aikasempi ei ole meillä päin mahdollista.

Koululaisille on mahdollista saada iltapäivähoito 14. ikävuoteen asti. Aika luksusta.

Lopuksi he esittelivät hinnaston. Krippe ryhmään eli alle kolmevuotiaat voivat olla päiväkodissa vain max. 20 tuntia viikossa. Se maksimi maksaa maksaa vain 50 egua + materiaalikustannukset 2,50e. Ruoka maksaa 3,50 euroa per päivä. Pienille voi viedä omat ruuat mukana. Henkilökunta lämmittää ruuan heille. Yli kolme vuotiaille mentiin tuntimäärän mukaan alkaen 50 egusta ja maximi taisi olla 80e + ruoka +materiaali. Joten meidän kylässä  päivähoitomaksut on erittäin halpaa.




Elämme jänniä aikoja kun Pimin päiväkotielämä syksyllä alkaa. Kirjoittelen siitä varmasti myöhemmin.




Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Kamalan ihana kaks vee



Pimillä oli viime viikolla kaksivuotis syntymäpäivä, joten on pienen tilannekatsauksen paikka.





Mitä kaikkea meidän kaksi vuotias tekee

No hänhän imuroi, tiskaa, pilkkoo perunoita, pyyhkii pöydän ja lattiat, vie roskat roskikseen, auttaa pihahommissa, korjaa syöttötuolia (koko ajan), osaa ottaa vaipan ja yöpaidan laatikosta. Auttaa tietenkin isiä remonttihommissa, joten ihan laiskapossua ei tästä meidän pojasta tule. Reppana on niin kiireinen kotihommissa ettei kerkeä edes leikkimään (vitsivitsi).

Välillä tämä äiti-ihminen on töitä vailla. Vaikka usein näiden hommien jälkeen vasta pitääkin siivota. Mutta mitä sitä ei tekisi oman rakkaansa eteen.

Unijuus(t)o

Pimi se nukkuu edelleen todella hyvin. Kehtaanko edes kertoa että 11-13 tuntia yössä ja tunti pari päivällä. Joten äiteensä on tainnut tulla kun uni maittaa niin makoisasti. Tästä tullaan siihen että ongelmia on luvassa myöhemmin.




Puhe

Puhetta tulee välillä kuin Runebergilta, välillä ei vain saa selvää että mitä se pikkumies höpöttää. Anoppi sanoo että silloin se varmaan puhuu suomea kun hän ei ymmärrä. Tässä on nyt niin hauska seurata tätä kielenkehitystä kun pitää oppia kaksi (kolme) kieltä. Osa sanoista tulee heti saksaksi osa suomeksi. Nyt on alkanut sanomaan joitain sanoja molemmillta kielillä. Ja tietää kenelle puhutaan mitäkin kieltä. Mahtavaa. 

Esimerkkejä: 

Sissää = lisää tai Nommel = Noh mal
Mai = maito 
Pii paa pii paa = paloauto 
Wuf wuf = koira
Mummi, 
Kippis 
Vessa
Kakka 
Raupe = toukka, 
Äiti/Mama/Isi/Papa (+auch) 
Auto
Pipi (joka on saksaksi pissa, mutta meillä se on opittu suomalaisittain) 
Tut weh = sattuu
Affe = apina = samalla sanotaan uh uh ja hytkytään
Abihose = Arbeitshose = Työhousut
Schiitos = Kiitos

Koko ajan toistaa mitä minä sanon. Ja yleensäkin sanat ovat sanan kolme ensimmäistä kirjainta, jos ei osaa jo sitä sanaa kunnolla. Välillä kuitenkin tuntuu että Pimi puhuu kuin Pizza Enrico mita mita sina sanoa? Hmmm? Tai niin kuin mustalaiset Hai, mitä sie?

Kaksi(kolmi)kielisillä lapsilla puheen tuottaminen kestää hieman kauemmin. Joten huolissani en ole vaikka nyt kaksivuotias vasta tavailee muutamia sanoja. Ymmärtää kuitenkin kaikki mitä hänelle sanotaan. Ymmärtää ja kuulee puhetta, niin kuin ajokortin terveystarkastuksessa luki.




Uhmaikä

Juup, se on saapunut meidän taloon jo parisen kuukautta sitten. Tuntu että silloin kun poistettiin trip trapista istuinkaari niin istuminen ja syöminen ei enää onnistu niin kuin aikaisemmin. Koko ajan pitää temppuilla ja kikkailla. Heti jos asiat ei suju niin kuin herra haluaa niin vedetään ne mukavat itkupotkuraivarit. Aah.

Baby Boss

Niin sellainenkin asuu meidän talossa. Käskee meitä vanhempia mitä meidän pitää tehdä. Isi istu tohon, Isi syö tota, Äiti sitä, äiti tätä. Kaikkein herttaisinta se on silloin kun baby boss käskee pussaamaan toisiaan (isi ja äiti). Silloinhan on ihan pakko totella.




Herra Minäitse

Laittaa kengät jalkaan ja pipon päähän. Toistaiseksi takki koittaa mennä jalkaan ja housujen laitto nyt ei vain onnistu. Vetoketjun osaa jo melkein avata itse. Sukkia koittaa laittaa jalkaan mutta ei vain meinaa onnistua.

Karvakaverit

Nalle, halipupu, isopupu = ISO, Tintti, Lemmu, Nalle Puh, Myrsky (nimetty ystävän koiran mukaan), Topsy (minun vanha berhandilainen), Hauhau (talosta löytynyt vanha koira). Ovat kaikki rakkaita Pimille ja ilman niitä ei tule mitään. Sängystä noustessa pitää olla kaikki kainalossa tai tulee huuto. Koita niitä sitten saada mahtumaan pieneen syliin. Vielä viime kesänä ei pehmolelut olleet kiinnostavia ollenkaan. Jossain vaiheessa syksyä rakas nalle tarrautui kainaloon, eikä sieltä meinaa lähteä pois. Nalle pääsi ennen joulua jopa Suomen lomalle.

Taiteilija

Pimi on kova poika piirtelemään. Pyytääkiin usein että pii ja vetää mukaansa hakemaan värikyniä. Kerran olin turhan kauan vessassa ja sillä aikaa oli piirretty kuulakärkikynällä pöytään, kirjaan, lattiaan. Puuh. Tällä hetkellä kuulakärkikynä on verboten eli kielletty. Pimi tykkää myös maalata ja on maalannutkin (minun) mielestä hienoja teoksia.





Siistikaveri

Pimi vie ylpeänä omat käytetyt vaippansa roskikseen. Sanoo jotenkin ”roskiin” ja masu pystyssä (lue:ylpeänä) laittaa pois. Jos joku kerta en halua antaa (tai unohdan) niin itkupotkuraivarithan sieltä tulee.

Leikki

Osaa leikkiä aika pitkäänkin yksinään. Joskus kavereiden kanssa on onnistunut leikkimään jotain yhdessä. Hauska seurata hänen touhuja. Koko ajan puhua pälpättää tai "lauleskelee/hyräilee" jotain. Duplot ja työkalupakki + sisältö on tällä hetkellä in.


Kaiken kaikkiaan ihanan rakas PikkuMies eli Pimi, jonka toilailuja on ihana seurata.



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Olutkulttuuri Allgäussa



Kaikilla taitaa olla tiedossa että Saksassa ja varsinkin Baijerissa juodaan olutta ja paljon. Siis PALJON. Joka puolella ja aina jos on mahdollista. Ja sehän on aina mahdollista. Alkuaikoina mietin ettei taida olla tapahtumaa jossa ei olutta tarjoltaisi? Ajattelin että okei, ehkäpä kirkossa ei? Mutta tästäkin on muuta tietoa.





Baijerin Herttua Wilhelm IV  määräsi 23. huhtikuuta vuonna 1516 että olut valmistettaisiin vain ohrasta, humalasta ja vedestä. Joten reilu viisisataa vuotta on olut ollut lebensmittel eli elintarvike. Joten tähän päivään mennessä on tämä "määräys" voimassa.


Baijerissa olut se vain kuuluu joka päiväiseen elämään. Nuoret saavat maistella kotona vanhempien kanssa ja 16-vuotiaana pääsee ravintolaan/pubiin juomaan kaljaa kavereiden kanssa. Muistan kun Martinshöhen aikana pieni tyttö tilasi vehnäoluen, hän olisi tahtonut alkoholittoman. Silloin mietin että mitä h....tiä?



Esimerkkejä tapahtumista missä sitä kaljaa saa


Sommerfestit eli kesäjuhlat, no totta kai näissä tilaisuuksissa saa kaljaa. Eihän nyt juhlat ole mitään ilman olutta. Usein tarjoillaan kuoharia eli sektiä ja viiniä. Ja purtavaa saa myös, wurstia eli makkaraa, schweinebraten eli possunpaistia sämpylän välissä tottakai. Usein illalla soittaa joku ulkopuolelta palkattu bändi. Yleensä hyvä meno ja varsinkin jos ilma lämmin niin juhlat voivat jatkua aamuun aikaiseen.

Musikkapellen eli paikallisen orkesterin musiikki-iltamat. Sellainen pienen pieni tapahtuma ja toki kyllä sieltäkin lavan kulmalta joku myy olutta ja limpparia. Valitettavasti muuta ei ole tarjolla.


Oberreuten Heimatabend vuonna 2012, huomaa kalja,- ja limukorit.


Heimatabend eli kotiseutuiltamat, paikallinen Trachtenverein eli ”tanhuyhdistys” esiintyy. Pojat ja miehet nahkahouisuissaan ja tytöt ja naiset Dirndleissään tanssivat perinnetansseja. Joskus miehet villiintyvät ja hyppäävät pöydille. Heillä on sellaiset pitkät siimavarvut joilla sitten paukuttelevat nalleja. Hauska perinnejuttu. Silloin on tarjolla olutta ja virvokkeita ja jotain pientä purtavaa. Viime kesänä taisi olla tarjolla myös juustoleipiä. Nams. Näissä iltamissa on suht rauhallinen meno. Lähinnä ihmiset tapaavat tuttujaan ja katsovat niitä esityksiä, joissa luultavasti on joku sukulaislapsi tai kaveri esiintymässä.


Messut Martinshöhen huipulla elokuun lopussa. Eli kirkon menojen jälkeen avataan auton takaluukku ja kas mitä siellä tarjoillaan? Noh, olutta, kaljaa, bisseä ihan millä vaan haluaa tätä kultajuomaa kutsua. Ilmankos se Jumi menee tähän tapahtumaan innoissaan. :)


Urheilun aikana, kyllä luit oikein. Olen tässä joka maanantai todistanut sen kun pingiskerholaiset saapuvat paikalle kantaen kaljakoria. Laittavat pöydät valmiiksi, pelaavat ehkä viisi minuuttia ja sitten on aika TCSHHH, korkata olut. Me Tabatassa olevat hymähtelemme huvittuineina ja katselemme toisiamme epäsuskoisina. Naurattaa aina. Näin ei voi taasen tapahtua kuin täällä. P.s. Ainiin, yhden kerran yksi janoinen tyttö kävi ottamassa huikat kesken jumpan.


Urheilun jälkeen, parasta on juoda vehnäolutta koska se on ISOTONISCH eli isotooninen. Auttaa palautumaan rehkimisestä. Itse en ole tästä ihan samaa mieltä mutta muut tehkööt miten haluavat. Nykyään saa toki alkoholitonta versiota niin ei ole niin paha.





Itse kun en ole tähän ikään mennessä oppinut juomaan olutta niin suuressa osassa näitä tilaisuuksia joudun tyytymään veden juomiseen. Jotkut nauravat että asun oluen luvatussa maassa enkä tykkää oluesta. 





Näin ulkopuolisen silmin näyttää ettei täällä ole mitään alkoholiongelmaa mutta toisin on. Alkoholiongelmaisia on 11% väestöstä eli enemmän kuin Suomessa 10%. Vaikka täällä opitaan nauttimaan olutta, niin alkoholismi on kuitenkin sairaus joka kulkee sukupolvelta toiselle. Meidän kylässä on tämän kuuden vuoden aikana kuollut kymmenisen vanhempaa mieshenkilöä, voisinko sanoa että alkoholi on valitettavasti ollut osasyynä useassa tapauksessa.

Suomessa kulutetaan 12,52 litraa (kirkasta) vuodessa per aikuinen. Vertaa 
Saksaan jossa taasen kulututetaan 12,81 litraa (kirkasta) vuodessa per aikuinen.

Yksi mielenkiintoinen kirjoitus saksalaisesta juomakulttuurista tässä.





Prost!!



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi


P.s. Kaikki olut-kuvat ovat saatu Petriltä. Koska tajusin että minulla ei ollut kuin muutama olut-kuva. Kiitos Petri.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Ulkosuomalaisen hautajaiset



Jokaiselle meistä tämä on joskus edessä, ennemmin tai myöhemmin. Kerron yhden tarinan yksistä hautajaisista. Valitettavasti en ollut paikalla mutta tämä sai minut miettimään asiaa. Mitä sitten tapahtuu kun minusta aika jättää. Tämä yksi esimerkki antaa lohduttavan uutisen, ainakin näin ulkosuomalaisen näkökulmasta.







Minun isotäti on ollut/oli aina minun idoli, esikuva. Voi kun silloin nuorempana, pienempänä olisin tiennyt kuinka moni asia meitä yhdistääkään. Olisin halunnut tietää ja kysellä asioita miten hän asiat koki. Oliko silloin 40-luvulla asiat samalla lailla kuin nyt meillä 2000-luvun ulkosuomalaisilla? Mietimmeko samoja asioita? Tuskailimmeko sitä kun muut (Suomessa asuvat) ajattelevat että elämämme on ollut helppoa? Pitikö Suomen sukulaiset, ystävät yhteyttä yhtä hanakasti? Vaikka näinä aikoina kommunikointi on helpompaa kuin silloin. Ikävöitkö samalla lailla kun minä kotisuomeen? Pidettiinkö sinua ylpeänä? Silloin ennen vanhaan piti vaihtaa kansalaisuus siihen maahan jossa asui, nykyään kaksoiskansalaisuus on normaalia.

Me ei nähty viime vuosina ollenkaaan ja se hieman harmittaa. Miksi en vain käynyt tapaamassa, ei se kovin isoa lenkkiä olisi tehnyt? Olin ajatellut että joku kerta ajamme Ruotsin kautta Suomeen ja tulemme sinua moikkaamaan. Me vain myöhästyttiin.

Toki ei me kovin usein nähty näin muutenkaan. Ehkä kerran kahdessa vuodessa. Mutta meitä yhdisti niin monia asia. Meillä oli aika tasan tarkkaan 50 vuotta ikäeroa. Olimme molemmat kesäkuun lapsia. Ulkosuomalaisuus. Sama nimi. Poika (hänellä kaksi) Me treffattiin muutaman kerran Tukholmassa, tulit meitä vastaan kun laiva saapui satamaan. Sitä odotettiin että näemme Kati-tädin. Onneksi nämä kivat muistot pysyvät aina mielessäni.





Hautajaiset haluttiin toisen pojan toimesta pitää pienenä. Ja sellaiset ne oli, paikalla oli poika, sisko ja kaksi siskontyttöä. Jos Suomen sukulaiset eivät olisi saapuneet paikalle, olisi vain yksi pojista ollut paikalla. Äitini kertoi hautajaisista että ne olivat kauniit ja intiimit. Ehkä juuri sellaiset kuin haluaisin itsellenikin. Tämän ulkosuomalaisen korviin alkuun soitettu Maamme-laulu kuulosti niin täydelliseltä. Yhdessä laulettu suomalainen virsi ja loppuun vielä Finlandia hymni. Uurnan päällä Suomen ja Ruotsin liput sekä 91 ruusua (ikävuosien mukaan). Voiko ”hienompaa” loppua olla?




Nämä suomalaiset laulut kertovat meistä suomalaisista jotain. Ne vetävät vauvasta vaariin kaikki hiljaiseksi. Olin hieman yllättynyt että nämä kappaleet valittiin. Olihan Kati-täti asunut Ruotsissa jo 70 vuotta, eikä omat pojat eivät olleet milläänlailla kiinnostuneita Suomesta tai suomenkielestä. He ovat ruotsalaisia. En tiedä miten se on lapsuudessa/nuoruudessa heillä ollut? Koittiko Kati-täti heille puhua suomea ja vaalia suomalaisia perinteitä? Tätä en tiedä. Mutta ilmeisesti tämän yhden pojan mielestä Maamme-laulu ja Finlandia-hymni vain kuuluvat asiaan. Tästä asiasta olen kovin iloinen ja otettu.





Äitini kertoi vielä että uurna/tuhkat laitetaan sellaisen kummun sisään/päälle. Sellaiseen paikkaan josta pääsee merille. Mielestäni täydellinen paikka. Alkuun harmittelin että en päässyt isotätiä tapaamaan, niin tämä paikka kuulosti niin hienolta että siellä me voimme käydä häntä tapaamassa kun joku kerta ajamme ohi.




Lepää rauhassa Kati-Täti



Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi


p.s. Kiitos kuvista Äiti!


tiistai 3. huhtikuuta 2018

Yhdellä vai kahdella…




…lapsella?



Haave

Tätä olen pohtinut vuoden verran aika tiiviisti. Haaveissa on toinen lapsi, mutta tuntuu että ei se nyt vain enää onnistu. Ikää on molemmilla yli neljäkymmentä. Vaikka monet kannustavat ja sanovat että kyllä nelikymppisetkin saavat lapsia. Noh, heikolta näyttää meidän kohdalla.


Lapsia ei tehdä niitä saadaan

Muilla tuntuu onnistuvan kovinkin helposti, totuutta en tietenkään tiedä. Kaverin kaverikin tuli raskaaksi aina kun vanhoja kalsareita vähän räiski sinne päin. Lause: "Tulin raskaaksi ensi yrittämällä" on meille ihan tuntematon käsite. Olen onnellinen niiden puolesta jotka onnistuvat saamaan lapsia silloin kun he haluavat. 

Ystäväni sanoi/sanoo että ”lapsia ei tehdä, niitä saadaan”. Niinhän se on jumalan lahja, vaikken niin jumalaan uskokaan. 

Aluperin olisin halunnut kolme lasta, mutta tuli tässä aloitettua niin myöhään ”lapsenteko” joten kolmas lapsi on enää haave. Toista lasta toivoisin kovasti. Pimille kaveria, sisarusta, samassa tilanteessa olevaa, puoliksi suomalainen puoliksi saksalainen. Koska en usko että kukaan muu täysin ymmärtää sinua kuin oma rakas sisaresi. No äiti tietenkin, mutta sen arvon ymmärtää hieman myöhemmin.

Sisarusrakkaus

Minulla on kaksi isoveljeä, toisen kanssa olemme kasvaneet yhdessä. Onhan meillä vain pari vuotta ikäeroa. Hänen kanssaan olemme läheisiä, tiedämme toisen ajatukset ilman että niitä sanotaan ääneen. Ilmeestä ja eleistä tiedämme jos jokin on vialla. Sellaista samanlaista haluaisin Pimille. Vaikka jossain vaiheessa ajattelin että miksi minulla pitää olla noin ärsyttävä/rasittava veli. Sisarusrakkautta parhaimmillaan tai pahimmillaan. Rakkaus jossa rakkauden ja vihan ero on kovin kovin pieni.


Toivoisin niin kovasti sisarusta Pimille, mutta… Aloittaako kaiken taas alusta? Yövalvomiset, puklurätit, imetyksen, vaipparallin jne? Nyt on ollut niin ihan seesteistä ja helppoa (voiko uhmaikäisen kanssa olla helppoa?). Yhden kanssa kaikki on niin helppoa. Mutta haluanko helppoa elämää? No en, kaipaan hieman haasteita. 


Toinen lapsi menis tässä samalla

Toiset sanovat että toinen lapsi menee siinä samalla toinen on taasen sitä mieltä että ei todellakaan. Ehkä tässäkin on kyse omasta persoonasta ja lasten persoonista. Ei voi sanoa että kaikki olisimme samalla viivalla. Me kun emme ole. Toiset ovat luotuja olemaan lasten kanssa, toisille se on hieman haastavampaa. Varsinkin kun kaikki lapset ovat erilaisia.





Raskaus

Minusta olisi ihana kokea vielä kerran raskaana oleminen. Minusta se oli niin ihanaa aikaa, vaikkakin aika on taasen kullannut muistot. Pahoinvointi, huonovointisuus, närästys, ilmavaivat, mahan painaminen, näytät enemmän valaalta kuin miltään muulta. Minä muistelen vain sitä kun maha oli niin ihanan pinkeä ja sitä sai silitellä, ei haitannut mitä söit koska maha oli aina pystyssä, sait paljon anteeksi koska olit raskaana, ei tarvinnut kantaa painavia asioita, jotkut sanoivat että hehkuin onnea (niin taisin tehdä) ja ihan vain se olotila että siellä sinun sisälläsi asuu joku elävä, jonka kohta näkee ja saa omaan elämään ja kainaloon. Se tunne on vain jotain niin ihanaa. Ehkä joku parempi kirjoittaja osaa kertoa paremmin miltä se tuntuu.

Synnytys

Niin ja se synnytys. Pimihän syntyi keisarinleikkauksella joten kokemusta ”oikeasta” synnytyksestä ei ole. Se hieman harmittaa, olisin halunnut kokea sen. Vaikka ei sekään varmasti herkkua ole. En voi osallistua kahvipöytä-keskusteluun miten sinun synnytys meni? Voin osallistua vain kertomalla miten sektio meni.

Ennustus

Minulle on ennustettu että minulle tulisi kaksi lasta ensin tyttö ja sitten poika. Mutta se tyttö on nyt tainnut jäädä johonkin matkan varrelle? Yksi kaveri ennusti että tulisi vain yksi lapsi. Ota näistä nyt sitten selvää. Nähtäväksi jää, onko meidän perhe kolme vai nelipäinen. Ei sillä ole niin väliä, olen tyytyväinen tähänkin elämäntilanteeseen. Ei elämäni siihen kaadu jos toista lasta ei tule. Mutta aina saa toivoa, eikö?


Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen

Bloglovin' ja Blogit.fi

torstai 29. maaliskuuta 2018

Suomi vs. Saksa: PÄÄSIÄINEN



Kuten kaikissa juhlapyhissä niin on pääsiäisen vietossakin pieniä vivahde-eroja. Ei kuitenkaan kovin suuria. Koristelut, tarjoilut, pääsiäismunat tai kuka ne tuo poikkeavat sellaisesta mihin me suomalaiset tai tarkemmin ottaen minä olen tottunut. 






Koristelut

Täällä ei kasvateta rairuohoa. Toki Katzengras-nimellä sellaista löytyy (joka on tarkoitettu kissoille), itse en vain ole löytänyt (en ole edes etsinyt). Ainakaan minun lähipiirissä ei kukaan ole näinä vuosina sitä kasvattanut. Minä se sinnikkäästi koitan muistaa laittaa kylvön kohilleen pari viikkoa ennen. Rairuoho-paketteja on äitini tuonut Suomesta. Vaikkakin periaatteessa ihan mitä vaan voi kasvattaa (vehnä, ruis jne). Tänä vuonna laitoin pop cornin jyvistä ”ruohon” kasvamaan. Ja hieno tuli. Katso vaikka, kuva alla.







Pikkuiset tiput ovat myös tuttu näky täällä päin.Tai ainakin niitä voi kaupasta ostaa. En vain tiedä mihin ne saksalaiset ne laittaa jos ei kerran ole sitä ruohoa? No kait ne johonkin purkin reunalle niitä laittavat.


Saksassa koristellaan myös ulkona. Pieni lehdetön pensas saa mukavan väriloiston ylleen kun siihen laitetaan roikkumaan värikkäitä munia. Ei paha idea, piristää kummasti ja varsinkin jos on muuten kovin harmaata. Itseasiassa niitä värikkäitä kananmunia laitetaan roikkumaan milloin minnekkin.


Liikenneympyrä koristeltuna



Pajunkissat

Valitettavasti (tai ehkä onneksi) täällä ei käy virpojat virpomassa palmusunnuntaina. Palmkatze eli pajunkissoja kyllä kerätään vaasiin mutta niitä ei koristella niin kuin me suomalaiset. Tänäkin vuonna ne pajunkissat ovat jo melkein kuivuneet ennen kuin pääsiäinen on täällä. Virpominen on perinne, joka oli/on minulle erittäin tärkeä. Harmi vain että Pimille tämä tapa tulee olemaan ihan tuntematon käsite. Ellei...


Kananmunan värjäys

Suomessa maalataan tai värjätään itse kananmunat. Joko vesiväreillä, värikynillä malaamalla/piirtämällä tai värjäämällä munat joko luonnonväreillä tai esim.vesiväreillä. Saksassa taasen voit ostaa valmiiksi värjättyjä kananmunia (itseasiassa läpi vuoden, vain pääsiäisen aikaan tarjonta triplaantuu). Tai ostat kaupasta väripusseja, joilla värjätä kananmunat. Huono puoli mielestäni tässä ”värjäämisessä” on se että sitten sinulla on valehtelematta miljoona kananmunaa, jotka pitäisi sitten parin päivän sisällä syödä. Puuh.


Baarissa tuotiin muna-yllätys
Suklaamunat

Kaupoissa alkaa heti ystävänpäivän jälkeen mieletön suklaamunien esiin marssi. Niitä on kauppa pullollaan, teholavoja jne. On jos jonkinlaista, pupua, pääsiäismunia isoja ja pieniä. Valinnanvaraa on niin että näin suomalaisen vinkkelistä tarviiko olla niin paljon? Vaikka Suomessa suklaita muuten löytyy joka sorttia niin pääsiäismunavalikoima ei ole näin valtava. Alla kuva lähikaupan valikoimasta joka on vain pienisosa siitä mitä se oikeasti on.








Kuka tuo suklaamunat?

Itse olen oppinut että pääsiäisen aikaan munii kukko. Se on suuri ihme kun kukko on muninut suklaisia munia. Siihen kuului tietenkin iso pahvinen kukko-koristeinen muna, jonka sisälle ne munat olivat yön aikana ilmestyneet. Saksassa taasen pääsiäismunat tuo Osterhase eli pääsiäispupu, ne ei suinkaan ilmaannut yön aikana tyynyn alle. Vaan ne pitää heti aamulla etsiä puutarhasta, pupu on sinne käynyt ne piilottelemassa. Huonolla ilmalla ne löytyy olohuoneesta. Tai niin kuin meidän Osterhase tuo ne suklaamunat koristellussa korissa jossa on oma nimi. Saas nähä tuoko Osterhase tänäkin vuonna ei suklaisen yllätyksen minulle. Pimikään ei ole vielä saanut suklaata joten yllätyksellä odotan mitä sieltä tulee. Josta tullaan aiheeseen kuinka kamalaa se on kun kaksi vuotias ei saa vielä suklaata.



Pääsiäispupun tuomiset vauvalle.


Pääsiäislahja

Saksassa tai ainakin täällä päin on tapana antaa lapsille pääsiäislahja. Mutta meidän perheessä tai lähipiirissä ei kuitenkaan anneta. Monet kyselevät mitä te annatte Pimille pääsiäislahjaksi? Ekan kerran kun tämän kysymyksen kuulin kakistelin vain jotain. En ollut yhtään asiaa edes ajatellut.


Pääsiäiskaritsa

Saksalaisessa versiossa ei puhuta ollenkaan samasta kuin Suomessa. Me suomalaiset teemme jonkin ihanan lammaspadan, joka sitten juhlavasti syödään pääsiäisenä. Baijerissa leivotaan makea leivonnainen karitsa eli Osternlämmle, joka on kuivaa kuin mikä. Teen kanssa maistuu kuitenkin ihan ok:lta.




Pitkäperjantai

Silloin on tarjolla katolilaiseen tyyliin kalaa. Niin kuin jokaisena perjantaina muutenkin. Meillä on ollut usein tarjolla Forellea eli taimea, perunasosetta ja lisukkeita. Anoppi osaa paistaa kalan oikein maukkaaksi, onhan se saksalaiseen tyyliin leivitetty. Saksassa tämä päivä on arkipyhäpäivä niin kuin Suomessa, mutta naapurissamme Itävallassa päivä on ihan tavallinen työpäivä.




Pääsiäinen kuuluu viettää perheen parissa ja niin meilläkin on yleensä kaikki lähisukulaiset paikalla. Onneksi meidän ruokapöydän saa levitettyä vaikka kolmeen metriin jos tarve vaatii. Tilaa on kaikille. Pääsiäinen on rauhoittumisen aikaa, onhan siinä ihanasti neljä päivää vapaata. Ilmoista riippuen tehdään luultavasti vaellusretkiä lähiympäristöön. Nautitaan ja ollaan yhdessä.







Frohe Ostern! Hyvää Pääsiäistä! Happy Easter!


Meitä voit seurata myös
Facebookissa: Suomalainen im Allgäu 
Instagramissa: asentajahiltunen
Bloglovin' ja Blogit.fi